Neljäs kysely toi valoa syksyyn!

Jokunen viikko sitten kysäisimme seisojaväeltä taas hieman kinkkisiä kysymyksiä. Koskapa seisojaihmiset ovat kovinkin tietäväisiä ja fiksuja ihmisiä, vastasivat he kyselyihin syvääkin syvemmällä kokemuksen rintaäänellä. Kröhöm.

Puolueeton raati aloitti arvioinnin ja analysoinnin ensimmäisestä kysymyksestämme.

Milloin seisojan voi ottaa sorsanaloitukseen? (vaihtoehdot: 1. Heti kun jalat kantavat, 2. Elokuun 20. päivänä klo 12, 3. Ei koskaan! Minähän en pahalle haisevia taveja pataani pistä!

- Seisojaihminen vaappuu 20. elokuuta reippailla luoveilla (>300 metriä kanttiinsa) kello 3 aikaan aamuyöllä edellisillan sorsatansseista kohti kotiovea vahvasti jägerteelle tuoksuen. Laskuhumala on vielä mitä mainioin tunne verrattuna muutaman tunnin yöunien jälkeiseen olotilaan. Kun sänky on lopettanut pyörimisen, aloittaa vatsalaukku vastaavan liikehdinnän. Kun vatsa on saatu vessassa suoritetulla norjan kielen pönttökurssilla tasoitettua, alkavat aivot jumpata sydämenlyöntien tahdissa. Ja entäs JALAT! Eivät ne kovinkaan pitkälle kanna. Korkeintaan rappusille, josta voi päästää vahingoniloisena ilkkuvan seisojan aamukuselle. Joskus ennen iltalentoa oireet sitten tasoittuvat ja kintut ottavat taas ruhon painon mieluusti allensa. Silloin voi seisojankin ottaa sorsanaloitukseen - joka tosin meni jo. Aamuyön luoveja harrastaa meistä kaikista neljäsosa, eli 25 %.

- Seisojaihminen tarpoo naama hiessä nivusia myöten suossa kohti valitsemaansa sorsanaloituspaikkaa viittä vaille puolenpäivän elokuun 20. päivänä. Tuskasta irvistäen hän vääntäytyy kotukseensa, hörppää kulauksen mummon sekomehua ja vilkaisee kelloonsa: "jaa kello on tasan 12, nytpä voinkin lähteä hakemaan seisojan aloitukseen!" Ja taas valuu hiki seisojaihmiseltä... Hielle haisemme lähes kaikki. Erityisesti 55% meistä.

- Seisojaihmisen elämänkumppani (siis ihmis-sellainen) irvistää saadessaan suuren metsästäjän kokkaaman metsälamin tavin lautaselleen. Lapset juoksevat kilpaa vessaan norjan kielen pikakurssille ja seisova koira päästää hätäpierun! Tuttu tunne? Ainakin niille 15%, jotka eivät ota seisojaa sorsanaloitukseen tavipaistin pelossa. Ei hätää, tilanteen voi korjata. Tässä pari vihjettä, joita et ehkä ole ottanut huomioon:
1. Riiputa aina tavit wunderbaumilla hajustetussa tilassa.
2. Suolista tavi ennen pataan laittamista.
3. Kyni, tahi nylje tavi ennen pataan laittamista.
4. Osta Tiimarista läjä pyykkipoikia nenän tukkeeksi.
5 . Älä ammu taveja, ammu vain hanhia.

Johan alkaa daavid maistua krantummallekin!

Mihin koulutusviikonloppuna pitäisi käyttää mielestäsi eniten aikaa ja vaivaa? (vaihtoehdot: 1. Oman koiran kehumiseen, 2. Riistan vähyyden ja arkuuden surkutteluun, 3. Vanhojen hyvien aikojen muistelemiseen)

- Seisojaihminen ei koskaan kehu omaa koiraansa liikaa. Ei ole olemassakaan niin huonoa omaa koiraa, että sitä olisi liikaa kehuttu. Ainakin minun omaa koiraa pitäisi kehua paljon enemmän. Toisten koiria kehutaan yleensä melkolailla tasapuolisesti, mutta omaa koiraa pitäisi kyllä kehua paaaaaaaaljon enemmän. Tosin eihän se koiran vika ole jos sitä ei älytä kehua vaikka se niin hyvä onkin! Pitäisi se nyt ihmisten tajuta, että ei se koira osaa itse itseään kehua. Ihmisen sitä pitää kehua! Kehuminen on avain menestykseen! Ei tämä harrastus muuten kehity, emmekä me koskaan saa omasta mielestämme parempia omia koiria, jollei niiden kehumiseen kiinnitetä enemmän huomiota! Jalostustoimikunta hoi! Aluekouluttajia olisi heti opastettava siihen, miten he voisivat opastaa ihmisiä kehumaan omia koiriaa paremmin. Varsinkin koulutusviikonloppuna. Ainakin me 40% vaadimme sitä!

- Seisojaihminen on koulutusviikonloppuina usein havainnut, että yleensä riista on huomattavasti kesympää silloin kun hänen oma koiransa ei ole hakuvuorossa. Tämä on surkeaa. Yhtä surkeaa on myös se, ettei koiralle saatukaan sitä seitsemättätoista mahdollisuutta kokeilla taitojaan riistalla. Riistaa oli yksinkertaisesti liian vähän. Kahdeksannellatoista kerralla olisi varmasti tärpännyt. Mutta minkäs tilanteelle voi. On tämä surkeaa. Oikeastaan surkuttelun osuus on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle päivän päätteeksi pidettävissä palavereissa ja yhteenvedoissa. Ehdotankin, että ensi vuonna jätämme saunan lämmittämättä ja ohrapirtelöt juomatta molempina iltoina ja keräännymme kaikki kämpän pihalle surkuttelemaan riistan vähyyttä ja arkuutta. Näin viestimme myös koirillemme, ettei syy epäonnistumisiin ole suinkaan niissä vaan - ah - niin katalissa ja kieroissa metsäneläimissä! Saan ehdotukselleni ilmeisesti 12% tuen.

- Seisojaihminen muista hyvin ajan jolloin kaikki oli paremmin! Oli enemmän riistaa, haulit olivat lyijyä ja miehet terästä, tukka kasvoi, naiset/miehet olivat nuoria ja kauniita/komeita ja ennen kaikkea - seisoja ei vielä ollut tullut taloon! Aika entinen ei koskaan enää palaa... Ennen oli ennen ja nyt on nyt... Menneiden hyvien aikojen muistelu tekee kipeää ja vaatii oikean asennoitumisen. Oikean asenteen löytämiseen taas tarvitaan positiivista ajattelutapaa. Ja tehän tiedätte mikä auttaa ajattelemaan positiivisesti. Ehdotan, että ensi vuodelle ehdottamani surkuttelukerhon kokous perutaan ja sauna lämmitetään molempina päivinä jo puoliltapäivin. Vai mitä sanovat ne 42%, jotka elävät myös eilistä päivää?

Miten kerhon mestaruuskisoissa käy tänä vuonna? (vaihtoehdot: 1. Minä voitan!, 2. Ennakkosuosikit jyräävät, 3. Musta hevonen korjaa potin)

- Seisojaihminen on monta monituista kertaa nähnyt, miten jonkun toisen koira vie maailman ehkäpä arvostetuimman koirakilpailun ykköspokaalin nenän edestä. Taas kerran voitto, johon oli valmistauduttu vuosia, häipyi sen saman myötätuulen mukana johon koirakin paineli lintuun törmätessään. Mutta nyt muuttui sävel kellossa! Tänä vuonna voitto ei enää lipeä käsistä! Nyt voitan minä! Jätän koiran kotiin ja sinkoan itseni luoville! Annan itse itselleni avanssikäskyt ja menen perään omista kielloistani huolimatta! Tänä vuonna jokaisesta vastaantulijasta joka neljäs eli 25% on voittanut Ylä-Savon kanakoirakerhon mestaruuden. Puolueeton tutkimus ei voi olla väärässä! Eihän?

- Seisojaihminen ei näköjään luota ennakkosuosikkeihin. Eikä aina kannatakaan tuijotella edellisvuoden kärkikolmikon nimiä uutta voittajaa haettaessa. Ainakaan viime vuoden kakkoselle ei kannata suuria summia vedonlyönnissä sijoittaa. Siitä Totuuden Torvi on täysin varma! Jyrääviin ennakkosuosikkeihin luottaa vain yksi äänestäjä edustamalla kahta prosenttia kaikista annetuista äänistä. Pauli, et kai se ollut sinä?

- Seisojaihmisiä on viimeaikoina nähty yllättävän paljon raviporukoissa. Lämminverivarsoja on haettu ulkomailta asti ja seisovia koiria on nähty annettavan vaihtokaupassa hevoskauppiaalle. Syy on selvä. Mustat hevoset ovat aina olleet kovilla Ylä-Savon kanakoirakerhon mestaruuskisoissa ja lähes jokainen meistä on vaikka valmis myymään mummonsa ja ehkä jopa koiransa saadakseen tuon himoitun voittopokaalin piironkinsa päälle edes vuodeksi. Ja ilmeisesti näin puhuu tuomari tämän vuoden mestaruuskokeiden palkintojen jaossa: "Hilskeen Vilske lähti kuoleman paikalta kärkeen ja maalisuoran auetessa se irtosi käskystä reippaseen avanssiin, josta seurauksena oli fasaanikukon pako. Meni laukalla perään viisi metriä. Koi.. hevonen oli rauhallinen ammuttaessa, mutta nouto epäonnistui täysin koi... hevosen jäätyä syömään sokeria jälkijoukkoissa seuranneen Totuuden Torven repusta..."

YSKKK kiittää ja pyytää anteeksi kaikilta kyselyyn vastanneilta!

<-- TAKAISIN KYSELYIHIN, PIAN!