Kyselimme kerhon aktiiveilta hieman mistä puusta heidät on veistetty. Ensin vuorossa hallitus vuodelta 2004. 2005 hallituksen uusien jäsenten esittely tulossa.

Kai Lappalainen
1. Kiteytä itsesi kolmeen sanaan!
Koukkuun jäänyt kanakoiraharrastaja
2. Millä vakanssilla kerhossa pyörit?
Nykyinen puheenjohtaja
3. Miten seisojaharrastus alkoi, miten nyt menee ja miten tämä kauheus päättyy?
Vuonna -90 hankin ensimmäisen seisojan irlanninsetterin Jutan. Seisovaa koiraa Jutasta ei tullut, sen sijaan erinomainen karkottava lintukoira. Hyvän sorsakoiran kuitenkin sain. Koira jopa sukelsi. Mielessä kuitenkin oli ajatus joskus metsästää seisovalla koiralla. Ensimmäinen lk. saksanseisoja oli Taka-Tapiolan Vilma ja siitä tämä seisoja hurahdus alkoi. Sitten tuli vuoro uroksen, Rambo von Alsheimin. Rambo on Saksan tuonti. Viimeisin seisoja, joka meittin ruokakuntaa nykyisin terrorisoi on Pitkäsääreläinen Hani 16 kk, joka on paremman puoliskon omistuksessa. Mitenkäs se sanonta kuuluu: ”kun antaa pikkusormen, se vie koko käden”.
4. Mikä on se asia, jossa olet ehdottoman oikeassa koirien suhteen?
Hyvin koulutetulla koiralla on mukava metsästää.
5. Mikä on viestisi uusille harrastajille?
Kysy rohkeasti neuvoja. Ei niin tyhmää kysymystä ole, ettei ilkeä kysyä. Vastaukset kylläkin saattaa olla aivan mitä tahansa. Rohkeasti mukaan kerhon järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin.

Ilkka Väisänen
1. Kiteytä itsesi kolmeen sanaan!
Kana-koira-mies
2. Millä vakanssilla kerhossa pyörit?
Sihteeri / aluekouluttaja
3. Miten seisojaharrastus alkoi, miten nyt menee ja miten tämä kauheus päättyy?
Vuonna 1976 sain isäni suostuteltua hankkimaan minulle metsästyskaveriksi lyhytkarvaisen saksanseisojan urospennun Kajaanista Matti Heinon Etta-nimisestä nartusta.Topias (kutsumanimeltään Jami) olikin tosi loistava ja kärsivällinen opettaja muokatessaan minusta kanakoiramiehen. Minulla on ollut onni omistaa suhteellisen terveitä ja hyviä metsästyskoiria ja tälläkin hetkellä kotona loikoilee kaksi lk-narttua, Tuulikairan Pocahontas 8v. ja Limon Luna 3v. Niin ja tietysti uusi pentu on taas mietintämyssyssä. Tämä sairaus näyttää vain pahenevan...eikä päättymisestä ole tietoakaan.
4. Mikä on se asia, jossa olet ehdottoman oikeassa koirien suhteen?
Väitän tietäväni millainen HYVÄN metsästyskoiran tulee olla.
5. Mikä on viestisi uusille harrastajille?
Olkaa paljon nuoren koiranne kanssa... näin opitte tuntemaan oman koiranne ja määrätietoisella toiminnalla hankitte itsellenne luontaisesti laumanjohtajan aseman. Koulutuksen määrä ei ratkaise lopputulosta...sen ratkaisee laatu.

Liisa Laajalahti
1. Kiteytä itsesi kolmeen sanaan!
eläinrakas (poislukien käärmeet), lyhyehkön pinnan omaava harrastelija
2. Millä vakanssilla kerhossa pyörit?
hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja
3. Miten seisojaharrastus alkoi, miten nyt menee ja miten tämä kauheus päättyy?
Alkoi vuonna -84 kun taloon tuli ensimmäinen saksanseisoja Jara. Jara oli kovapäinen viikari, joka opetti minua enemmän kuin minä sitä. Tällä hetkellä ihan ikioma seisojaneiti koulutettavana. Taitoa koiran käsittelyyn on vuosien myötä karttunut mutta silti välillä kaipaan samaa kovapäisyyttä myös tähän koiraan, etten onnistuisi pilaamaan lupaavaa alkua. Toivottavasti tätä ihanaa kurjuutta kestää vielä vuosia niin että on mitä muistella vanhana.
4. Mikä on se asia, jossa olet ehdottoman oikeassa koirien suhteen?
12 seisojan kokemuksella voin sanoa, että jokainen koira on yksilö ja taatusti erilainen kuin entinen koirasi tai kaverin koira. Niin että juuri oppimasi hyvät koulutusniksit ei toimikkaan seuraavan kanssa!
5. Mikä on viestisi uusille harrastajille?
Anna koirallesi mahdollisuuksia ja elämyksiä oppia asioita. Älä kiirehdi asioiden edelle vaan hyödynnä koiran luontaiset herkkyyskaudet. Se säästää huomattavasti sekä sinun että koirasi hermoja!

Tiina Lappalainen
1. Kiteytä itsesi kolmeen sanaan!
Tiina Maarit Lappalainen
2. Millä vakanssilla kerhossa pyörit?
Uutena jäsenenä hallituksessa
3. Miten seisojaharrastus alkoi, miten nyt menee ja miten tämä kauheus päättyy?
Kaikki sai alkunsa v. 98, kun isäntä hankki lkssn:n Taka-Tapiolan Vilman. Seuraavana vuonna laumaan liittyi lkssu Rambo von Alsheim. Viimeisenä, muttei vähäisempänä v. 2003 Pitkäsaaren Hani, joka on ihan oma ”pilattava ”. Hani on Junkkari-ikäinen seisojan alku. Tähän mennessä ei isompia kiviä ole tielle tullut, ken tietää miten jatkossa. Koira on osoittautunut erittäin mukavaksi kouluttaa, paljon ei ole tarvinnut asioita jauhaa. Koulutuskestävyyttä ja erityisesti pilkettä silmässä riittävästi. Tuleva syksy onkin mukavaa aikaa. Sitten viimeistään nähdään onko oppi mennyt perille. Se on ainakin varmaa, että tähän harrastukseen koukkuun jäätiin ja lopullisesti.
4. Mikä on se asia, jossa olet ehdottoman oikeassa koirien suhteen?
Kahta samanlaista koiraa ei ole.
5. Mikä on viestisi uusille harrastajille?
Älä aloita koulutusta liian nuorena, anna koiralle lapsuus


Heikki Kinnunen
1. Kiteytä itsesi kolmeen sanaan!
Keski-ikäinen, kalju retkeilijä
2. Millä vakanssilla kerhossa pyörit?
Olen uusi hallituksen jäsen ilman titteliä.
3. Miten seisojaharrastus alkoi, miten nyt menee ja miten tämä kauheus päättyy?
Ensimmäisen koiran hankin kolme vuotta sitten. Bretoni oli kaunis ja ominaisuudet paperilla tyydyttivät. Yhtenä päivänä huomasin koirani seisovan riistalle ja nyt on käytävä lapissa vieläkin useammin. Päätepistettä harrastukselle ei ole näköpiirissä.
4. Mikä on se asia, jossa olet ehdottoman oikeassa koirien suhteen?
Jos haluaa hyvän koiran, niin sitä on kasvatettava kuin lasta; ei niin kuin kauniimman sukupuolen edustajaa.
5. Mikä on viestisi uusille harrastajille?
Seisoja se on brotonikin, vaikka jotkut sitä pilkkaavat. Siis hanki koirasi tilalle uusi uljas bretoni. Koirani ei kyllä pure saksalaisiakaan, joten ihan hyviä koiria nekin.

Petteri Nissinen
1. Kiteytä itsesi kolmeen sanaan!
Korpijournalisti koirineen perhoineen
2. Millä vakanssilla kerhossa pyörit?
Yleinen sekaannuksen aiheuttaja. Kerhon webbisivujen pyörittelijä ja hallituksen märkäkorvajäsen toista vuotta.
3. Miten seisojaharrastus alkoi, miten nyt menee ja miten tämä kauheus päättyy?
Peräkorvessa kun syntyi niin harrastukseksi sai valita metsästyksen tai kalastuksen. Valitsin molemmat. Siihen saumaan sattui sopivasti perheeseen kkssu Eetu, jonka kanssa metsiä taaplattiin ja lintujakin saatiin. Eetun jälkeen saapui taloon lkssu Pele, jonka kanssa harvensimme Nissilän ylitiheää metsälintukantaa. Pelestä tuli hetimiten reppukoira, säkää kun oli vaivaiset 72 senttiä ja painoa timmikunnossa 38 kiloa, niin jalostusurosta siitä oli turha odotella... Pelen aito metsästäjän luonne vakuutti minut ja olin lopullisesti antanut pikkusormen seisojille. Peleä seurasi nykyinen lk uros Veeti ja nyt pirtissä varttuu myös narttupentu Sella, Könkäänvaaran Cumppani. SSK:n toimintaan tuli myös sekaannuttua ja siellä heilun tietojenkäs.toimikunnassa. Muutin syksyllä -04 Rovaniemelle ja nyt olen myös LaMaKassa jäsenenä. Toivottavasti joskus tulen järkiini ja vaihdan nämä elukat vaikka ajukoiraan.
4. Mikä on se asia, jossa olet ehdottoman oikeassa koirien suhteen?
Kun pää vetää, niin jalatonkin koira menee riistalle (tämän todisti Pele-ukki kaikkine vaivoineen). Eli korvien välissä sopivat eväät, niin avot!
5. Mikä on viestisi uusille harrastajille?
Kerhon hommiin mukaan vaan. Täällä on helkutin hauskaa. Kantapään kautta pitää moni asia oppia, mutta monen sudenkuopan saa vältettyäkin kun osaa kysyä ja pitää korvat ja silmät auki.