Ylä-Savon kanakoirakerhon mestaruuskilpailut 2012
Teksti: Petri Allén
900 km sinne ja tänne. Sinne oli Iisalmi ja tänne Rovaniemi. Pieni matka, kun pääsee seuraamaan seisovia kanakoiria ja jopa arvioimaan niiden tekemisiä. Ylituomarin valta oli annettu käyttööni edellisvuoden aputuomaroinnin jälkeen. Olin urani huipulla.
Aspiranteiksi valitsin karsintojen jälkeen Ville ”Supikoira” Arolan ja Jussi ”Ilves” Miettusen. Nuoret saamamiehet ovat Simoniemen kasvatteja. Kanakoiraharrastuksen lisäksi kaverukset ovat armoitettuja petopyytäjiä.
Matkaan oli helppo lähteä, kun perillä odotti ystävällinen ja antelias isäntä. Leinosen Antti järjesti meille jahdin päivää ennen kisoja. Oli mukava päästä omilla koirilla kokeilemaan fasaanijahtia. Harvinaista herkkua sinällään, koska oma koirani oli nähnyt kyseisiä lintuja viimeiksi Junkkarissa. Ruoka, juoma, majoitus, sauna ja seura olivat viimeisen päälle. Kiitos tästä yhdistykselle ja Antille.
Kisakeskuksena toimi Kaunismäen lomatila. Hirsirakennus nykyajan tekniikalla oli hulppea majoituspaikka. Viihtyvyys oli taattu.
Lauantaina starttasi noin 20 koirakkoa jakautuneena kolmeen ryhmään. Ajatuksena oli, että otan kustakin ryhmästä kaksi parasta koirakkoa jatkoon. Tätä ”sääntöä” jouduin pitkään puntaroimaan, koska omassa alkuryhmässäni oli enemmänkin koiria, jotka olisin finaalissa halunnut vielä nähdä. Valitettavasti vain yksi voisi voittaa tämän leikkimielisen kilpailun ja karsintaa oli jo tehtävä.
Lauantai oli mukava päivä. Ryhmäni kaikki koirat pääsivät linnuille ja lähes kaikille myös pudotettiin. Kaikki koirat olivat sellaisia, joiden kanssa lähtisi mielellään metille. Hienoja yksilöitä. Ampujaoppaina toimivat Jarkko ja Mikko. Nopeasti huomasin, että minun ei tarvitse ampua laukaustakaan. Nämä herrat hoitivat hommansa moitteetta.
Päivän aikana sattui ja tapahtui. Muutama tapaus jäi erityisesti mieleen. Esimerkiksi Nissisen Petteri näytti taianomaisia taitojaan polkemalla 4-5 lintua ilmaan samalla, kun Martta suoritti noutoa. Kysyä tietenkin sopii, miksi isännän pitää liikkua kun koira noutaa? Ilmeisesti Nissinen haki parempaa kuvauskulmaa videokameralleen.
Ohjaajilla oli myös kova huoli, että ampuvatko ampujat ollenkaan. Mm. ex-mestari Leinosen Heikki käskytti ampujia tarmokkaasti ”Ampukee ..kele!” Ja mehän ammuimme ja osuimme. Vaikka ohjaajien toimintaa oli mukava seurata, niin koirien onnistuminen lämmitti vielä enemmän.
Jani Törmäsen Nappo hoiteli juoksevan linnun, vaikka luulin jo, että peli on pelattu. Lintu paineli ojaa pitkin vauhdilla ja koira yritti saada sitä vielä avanssipaikalla ilmaan. Lopulta Nappo teki ratkaisunsa ja käytti nokkaansa menestyksekkäästi. Koira paineli linnun perään ja sai kuin saikin vielä seisonnan. Avanssi ja lintu ilmaan. Laukaus kajahti ja lintu oli tontissa.
Niina Huuskon ohjaama Eki oli jo pitkään poissa. Koirahan löytyi linnulta, mutta pieni liukuminen fasaanille karkoitti kuitenkin linnun emmekä me alkaneet ampua. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme, että seuraavassa erässä metästämme Ekillä ilman ohjekirjaa (vaikka tilanne lopulta etenikin sääntöjen mukaan). Ekihän löysikin linnun hajut nopeasti ja lopulta tuli jämäkkä seisonta. Eki suoritti vaiheittaisen avanssin Niinan käskyttämänä. Lopulta lintu siivitti ja Mikko ampui laadukkaan riistalaukauksen peitteisessä maastossa. Lintu tipahti nätisti kenttään.
Noudosta tulikin sitten hauska, kun Eki pysähtyi seisontaan lintu suussa. Lopulta lintuja oli ilmassa parikin kappaletta, mutta nouto hoidettiin loppuun asti. Eki oli tyytyväinen koira eikä Niinankaan ilmeessä ollut moittimista.
Valitsin ryhmästäni jatkoon Heikki Leinosen Sylvin ja Nissisen Petterin Martan. Sylvi ja Martta tekivät kumpikin kaksi onnistunutta riistatyötä. Koirille luonnollisesti myös pudotettiin.
Kaunismäen lomatilalla olivat emännät loihtineet osallistujille kunnon ruokaa – mykysoppaa! Eksoottinen perinneruoka jännitti aluksi, mutta ensimmäiset lusikalliset kertoivat, että nyt ollaan hienon herkkuaterian äärellä. Ruokailun jälkeen tuomarikolleegio kokoontui ja valitsi 6 koirakkoa loppukilpailuun.
Finalistit
Cola ja Teuvo Blomberg
Elsa ja Antti Leinonen
Hani ja Kai Lappalainen
Martta ja Petteri Nissinen
Saku ja Hannu Väisänen
Sylvi ja Heikki Leinonen
Loppukilpailupäivä
Loppukilpailu pidettiin Kaunismäen lomatilan välittömässä läheisyydessä. Lintuja oli riittävästi ja tapahtumia tuli koirilla mukavasti. Ajattelin aluksi, että annan kaikille koirille kaksi hakuerää ennen pudotuksia. Kuitenkin jo ensimmäisen erän jälkeen mielestäni näin, millä koirilla olisi tänään mahdollisuuksia. Iso luuta lakaisi aika nopeasti ja muutaman hakuerän jälkeen oli jäljellä vielä kolme koiraa eli mitalisijoituksista kamppailevat koirat.
Nämä koirat olivat Saku (Fanjo II V.D. Dachwiese), Hani ja Elsa.
Sakulla oli näyttönä hieno riistatyö ojan varraelta. Lyhyen haun jälkeen koira otti kiinteän seisonnan ja ohjaaja ilmoitti sen. Ampujat ryhmittyivät jostain syystä koiran vasemmalle puolelle. Ohjaaja antoi etenemiskäskyn, jolloin Saku otti hurjan avanssin suoraan ojan yli linnulle. Linnun siivittäessä koira jäi täysin paikoilleen. Lintu pakeni oikealle ja vasemmalla olevat ampujat eivät päässeet hyödyntämään tilannetta. Ammuttiin, mutta pudotusta ei saatu.
Toisessa erässä Sakulla tuli väliinjättö ohjaajan potkittua lintu keskeltä peltoa taivaalle. Pienellä maltilla tästäkin olisi tehty hyvin todennäköisesti riistatyö.
Hanilla oli ensimmäisessä erässä mahdollisuus linnulle. Autiotalon paskahuussin päällä kökötti kana, joka olisi jäänyt huomaamatta ilman ohjaajan tarkkaa nokkaa. Pitkään höpötimme ja katselimme, että mitähän tästä tulee.. saako koira hajut vai ei. Valitettavasti kana hermostui yleisöönsä ja lensi omatoimisesti toisaalle. Ei siitä oikein Hania voinut rankaista, mutta ei siitä plussaakaan vihkoon merkitty. Hauska tilanne sinällään.
Toisessa erässä Hani käytti hakuajan kohtuu hyvin hyväkseen. Kaksi sekuntia ennen ajan loppumista Hani otti seisonnan. Kokenut koira malttoi odottaa isännän ja ampujat viereensä, jolloin ohjaaja antoi nostattavan avanssikäskyn. Koira liikahti, jolloin lintu nousi ilmaan. Ampujat ampuivat ja koira pysyi paikoillaan. Ei noudettavaa.
Elsa otti heti ensimmäisessä erässä seisonnan. Etäisyyttä koiraan oli korkeintaan 150 metriä. Tarpeellinen miehitys lähti ripeästi seisonnalle. Linnut olivat selvästi näkyvissä koiran edessä ja ne lähtivät rymistelevää joukkoa juosten pakoon. Koira yritti sinnikkäästi painaa lintuja ja saikin niiden vauhdin hiljenemään. Äijät pääsivät ampumaetäisyydelle, jolloin avanssi avasi koiran hanat. Ammuttiin ja lintu tipahti. Koira suoritti automaattinoudon, koska isännästä ei lähtenyt kuin pihinää juoksun jälkeen. Ampujat haukkoivat henkeään hangella ja tuomari kipaisi samalla vauhdilla lähtöpaikalle tekemään muistiinpanoja.
Toisessa erässä Elsa otti rääseikön reunalla seisonnan. Avanssi kohdistui pöpelikköön, jossa yritettiin saada lintua ilmaan. Lintu pujotteli risukossa ja koira yritti parhaansa. Koiraa kannustettiin rajusti etenemään ja lopulta kaverukset katosivat pöpelikköön. Lopulta koira koppasi linnun ja toi sen isännälle.
Viimeinen rutistus
Kolme koiraa jäljellä ja mitalisijat ratkottavana. Ehdotin tauolla herroille, että nyt nollataan tilanne ja kaikki koirat lähtevät puhtaalta pöydältä mahdollisesti viimeiseen erään. Jos vaikka kaksikin koiraa pääsisi näistä kolmesta linnulle, niin ne voitaisiin laittaa lopulliseen järjestykseen. Isännät eivät protestoineet kovin pahasti.
Ideana tässä oli se, että yksikään isäntä ei alkaisi varmistella sijoitusta ”pakenemalla” lintuja. Nyt oli linnuille mentävä, jos mielisi mestariksi.
Väisäsen Hannu ja Saku eivät tilannetta kavahtaneet. Rohkeasti parivaljakko lähti tietolinnulle, mutta jostain syystä Saku ei saanut kukosta hajua. Ikävä kyllä Hannun saapas löysi tänään toisen linnun, jolloin kukko ponkaisi lentoon. Koira kytkettiin.
Seuraavana lähti venäläistä rulettia pelaamaan Leinosen Antti ja Elsa. Ilmeisesti samalle kukolle oli koirakon matka. Yhtäkkiä ympäristössä oli autoja liikenteessä enemmän kuin laki sallii ja samalla koira otti seisonnan. Autojen pörräillessä koiran seisonta piti. Tilanteen rauhoituttua ohjaaja antoi avanssin, jolloin Elsa lähti rajusti. Lintu siivitti ja pakeni. NUO – luokan koira halusi linnun ja seurasi sitä vauhdilla, jolloin avanssi venyyyi… Ja ampuja ampui ilmaan.
Viimeisenä lähti Lappalaisen Kaitsu Hanin kanssa. Onnistuneella riistatyöllä mestaruus olisi Hanin. Valitettavasti isännällä oli samanmerkkiset saappaat kuin Väisäsen Hannulla. Kai potkaisi linnun ilmaan, samalla Hani tuli paikalle ja alkoi seistä kuumaa hajua. Hani purki seisonnan nopeasti ja se kytkettiin.
Kaikilla koirilla oli mahdollisuus linnulle. Yksi niistä hyödynsi mahdollisuuden. Tämä koira olisi siis mestari. Olin paketoimassa jo tapahtumaa, kun aputuomarit halusivat ratkaista toisen ja kolmannen sijan urheilullisesti. Olihan kummallakin koiralla samanarvoinen erä. Jatkoimme kisaa.
Hannu laski Sakun irti. 10 minuuttia oli hakuaikaa ja se käytettiin hyödyksi. Ohjaaja ilmoitti seisonnan pienessä metikössä, kun reunalta kuului Martikaisen Heikin huuto ”AIKA!”. Tilanne oli kuitenkin päällä ja se vietiin loppuun asti. Saku hoiti juoksevan linnun hienosti ilmaan. Ampuja ampui ja koira oli taas paikoillaan. Noudettavaa ei tullut, mutta tilanne oli hieno ja säväyttävä! Jos tämä olisi tapahtunut edellisessä hakuerässä, niin Saku ja Väisäsen Hannu olisi julistettu mestareiksi.
Kaitsu ja Hani lähtivät viimeiseen erään. Kello kävi armottomasti ja hienosta hausta huolimatta lintuja ei löytynyt. Ylä-Savon Mestaruuskilpailu oli päättynyt.
ELSA ja Antti Leinonen
SAKU ja Hannu Väisänen
HANI ja Kai Lappalainen
